Argh

Tänään oli tarkoitus kirjoittaa toinen osa Hurjaan tokokuukausi -sarjaan.  Kohtalonvalvoja Leevi päätti asian toisin.

Puuttuuko jokin?

Olin iltalenkin jälkeen treenamassa läheisellä nurmikentällä koirien kanssa. Tein Leeville pienen jauhelihajäljen hautumaan ja treenailin Onnin kanssa tokoa.

Toinen koiranulkoiluttaja oli ohittamassa meitä, jolloin Leevi alkoi haukkua. Ennätin vain ajatella, etten keskeytä treeniä Leevin haukkumisen takia. Koirahan oli tiukasti kiinni tolpassa. Toisin kuitenkin kävi:

Yhtäkkia huomasin Leevin olevan räkyttämässä ihan toisen koiran iholla. Juoksin Onnin kiinni tolpalle, johon olin jättänyt molempien koirien hihnat kiinni. Hihnaa kiinnittäessäni näin järkyttävän näyn: Leevin valjaat olivat hajonneet.

Ei sanoja

En voinut uskoa silmiäni. Koiranomistajat varmasti tietävät sen häpeän tunteen, kun koira louskuttaa toisen koiran iholla ja itse et voi tehdä mitään. Ainut vaihtoehto on lähteä kävelemään toiseen suuntaan, etten provosoi enempää Leeviä rähisemään sille toiselle koiralle.  Ulospäinhän se tietenkin näyttää siltä, ettei minua voisi vähempää kiinnostaa. Vastaosapuoli näytti kuitenkin ymmärtävän koiria, joten hän lienee ymmärtänyt minun toimintani.

Vartin päästä tästä sain Leevin lopulta kiinni. Voitte kuvitella sitä pännimisen määrää.

Teitä varten kävin etsimässä irronneen palan maasta ja kävelin kotiin.

Tämän tarinan opetushan oli:

Älä koskaan luota koirasi valjaisiin tai hihnaan. Se katkeaa juuri, kun luulet kaiken menevän hyvin.

Anteeksi sille koiranomistajalle, jota kohti Leevi lähti louskuttamaan.

Lopultakin kotona

Mitäpä sie siihen sitte? –Eipä siihen sitte paljoa. 

ps. Huomenna tää jo naurattaa. :D