Kalliojärven kierros

Viime lauantaina meidän pesue otti ja lähti retkeilemään. Keiteltiin kahvit termariin ja ostettiin makkarat ja leipäjuustot evääksi. Ah, ihanaa lähteä retkeilemään.

Etsin netistä meille kivan reitin, jonka varrella olisi laavu makkaranpaistoa varten. Kalliojärven kierros Pyhäselässä vaikutti sopivalta. Eikun testaamaan. Näin suomalaiseen hiljaiseen luontoon tottuneena sitä odottaa hiljaista retkeä omien kanssa. Olin aivan varma, ettei kierroksella ole muita. Matkaa Joensuusta retken parkkipaikalle oli se 28 km. Kuka nyt syksyn kauniimpana ja aurinkoisena lauantaina saisi idean lähteä retkeilemään kivalle metsäpolulle, jonka loppupäässä olisi laavu makkaran paistoa varten?

Neljä muutakin autoporukkaa oli sitten löytäneet netistä saman ihanan järvenympärys lenkin ja päättäneet lähteä sitä testaamaan.. Muutama minuutti ennen meitä nelihenkinen lapsiperhe lähti kiertämään kierrosta.

Tässä olisi meidän kulkeman reitin kartta.
Kuva: vaellus.info

Tietenkin meidän porukan oli ohitettava tämä perhe, jotta pääsemme kävelemään omassa rauhassa ja kenties päästämään koirat irti. Pääsimme perheen ohi heti kierroksen alkumetreillä. Sitten otimme pienen spurtin ja ah, olimme rauhassa.

Reitti kulkee Kalliojärven ympäri, jonka maisemat olivat aivan upeat.

Noin puolen tunnin vaeltamisen jälkeen uskalsimme pysähtyä nappaamaan pari kuvaa.

Leevi, Onni ja minä

Reilun tunnin vaelluksen jälkeen vatsassa alkoi jo kurnia. Repussa olevat kahvit ja makkarat alkoivat kummitella mielessä. Sielun silmin näin jo, kuinka paistelemme makkaraa nuotiolla ja juomme kahvit katsellen kauniita kallio maisemia.

Laavulla olikin jo odottamassa yksi perhe ennen meitä. He olivat ennättäneet sytyttää nuotion ja jouduimme kaikki yhdessä syömään omat eväämme. Ei muuta kuin koirat kiinni puuhun ja kahvin kimppuun. Hiukan vaivaantunein tunnelmin siinä joimme kahvia ja odotimme nuotion hiillostumista.

Leevi huomasi tilaisuutensa tulleen. Tässä tilanteessa kannattaa aloittaa tasainen piippaus. Muutaman minuutin välein kun piippaa, niin saa satavarmasti huomiota.

PIIP. Hiljaa! Pii'iip. Hiljaa! Piip. No, kun olet hiljaa, niin saat vähän mun leipäjuustoa. Sen jälkeen olet sitten hiljaa. Ei auta. No, siirretään koirat tähän meidän lähelle pöytään kiinni. Tunnelma alkaa kiristyä. Näyttelen erittäin hyvin luonnosta nauttivaa koiranomistajaa.

Muistan, että minulla on näytepussillinen koiranraksuja repussa. Piilottelen nameja, jotta Leevi olisi edes hetken hiljaa. Toimii. Saamme syötyä haaleat makkarat. Eikä aikaakaan, kun nelihenkinen perhe saapuu nuotiopaikalle nauttimaan evästä. Meitä on nyt kolme porukkaa vaivaantuneena syömässä pienen laavun äärellä. Hiljaisuutta rikkoo Leevin tasainen piippaus. Muutoin olisimme kuulleet nuppineulan putoamisenkin.

Meidän eväät ja retkikaveri.

Nopeatahtisen makkaran syömisen lomassa koirat ennättävät vielä näyttää taitonsa rähähtämällä toisillensa. (Tätä ei ole tapahtunut sitten ensimmäisen tutustumisen.) Juomme nopeasti jälkiruokakahvit ja lähdemme suhteellisen vähin äänin kävelemään kohti autoa.

Kaiken kaikkiaan aivan ihana pieni vaellusretki. Matkaa kertyi kartan mukaan 3,5 km. Reitti oli keskivaikea, joten aikaa meiltä kului parisen tuntia.